Shamanismin lyhyt historia
Psykoterapian varhaisin muoto oli shamaani, joka tunnettiin yliluonnollisen kanssa työskentelevänä, ”pyhän teknikkona,” ekstaattisen tilan, mystiikan, parantamisen, pappiuden ja taiteen mestarina. Shamaanin työ sisältää kaiken tämän ytimessään. Mircea Eliade määrittelee shamaanin Ihmissielun suureksi spesialistiksi.
Varhaisissa yhteisöissä shamaani oli henkilö, joka auttoi ryhmää yhdistymään ja säilyttämään jokaisen yksilöllisen kommunikaation sisäisen kokemuksen kanssa. Claude Lévi-Strauss päätteli shamaanin roolin kehittyneen vastaukseksi ryhmän tasapainon tarpeeseen. Kuten taiteilija, shamaani saavuttaa tasapainon integroiden epätasapainon, jännitteen ja epävarmuuden. Kaaoksesta syntyy uutta.
Kuulostaa jotenkin tutulta taideterapeuttisen työskentelyn suhteen…….
Shamaanin taidot mitattiin kyvyllä rakentaa toimintaa sellaisella tavalla, joka oli samansuuntainen yksilön tai yhteisön rakenteen kanssa. Rituaalien ja symbolien piti sopia ongelmaan ja mahdollistaa sen ilmaisu. Vastaavuuden periaatteen mukaisesti Lévi-Straussista tuntui, että sekä psykoanalyytikon, että shamaanin täytyi työskennellä kohti parantavan kokemuksen luomista ja elämän määräämän rakenteen muodostumista. Hän uskoi, että shamanistinen prosessi ja psykoanalyyttinen hoito ovat ytimeltään samoja, mutta niiden toiminnalliset periaatteet eroavat siinä, että psykoanalyytikko on ”kuuntelija,” ja shamaani ”puhuja/näyttelijä”.
Perinteiset shamaanit koulutettiin (ja ilmeisesti edelleen koulutetaan) kulttuurisesti perityin tekniikoin ja tiedoin, jotka mahdollistivat ryhmälle konkreettisen muodon heidän unilleen ja näyilleen. Tällä tavalla he pystyivät tulemaan enemmän tietoisiksi yksilöllisistä kokemuksistaan ja jakamaan niitä muiden kanssa. Rudolf Steinerin Henkisen tiedon tie -kirja kuvaa länsimaisesta näkökulmasta henkisen kehityksen tietä ja jokainen shamaani on varmasti myös läpäissyt neljän perusedellytyksen vaatimukset tiellään.
Koska joskus shamaanien käytös kytketään harhaanjohtavasti hulluuteen ja skitsofreenisiin hallusinaatioihin, shamaanin perusluonteeltaan rakentavaa roolia on joskus ylenkatsottu. Mircea Eliaden mukaan:
”Shamaani on hän, joka tietää ja muistaa, so. joka ymmärtää elämän ja kuoleman mysteerit.”
Andreas Lommel kuvailee shamaania psyyken alueen ”lääkäriksi.”
Shamanismin ja taideterapian yhteys
Shamanismin ja taideterapian yhteneväisyydet näyttävät olevan kummankin sitoutumisessa työskentelyyn psykologisen ristiriidan kanssa ja ponnisteluun luovan toiminnan ja muutoksen läpi. Aivan kuten tämän päivän yhteisöissä ei suvaita ilmaisevaa ja poikkeavaa käytöstä tunnekriisissä olevalta ihmiseltä, on näytetty samanlaista empatian puutetta emotionaalisesti latautuneille taiteellisille kannanotoille , jotka eroavat kulttuurisesta normista. (Ja katsoopa lähes mitä tahansa kommenttipalstaa etenkin sosiaalisessa mediassa, niin näkee kyllä melkoisia taidonnäytteitä epäempaattisesta käytöksestä! Somealustojen sensuuri on myös koventunut entisestään, eikä niissä voida enää puhua sananvapaudesta.) Niinpä, kuten Ruth Benedict sanoo, yksilön toimintahäiriö yhteisössä ei välttämättä johdu hänen ”epänormaaliudestaan,” vaan ennemminkin arvottomuudesta, jolla yhteisö määrittelee heidän käytöstään. Yhteisö voisi oppia ja parantua kokonaisuudessaan nämä ”erilaiset” huomioimalla, mutta kovin vaikeaa se tuntuu olevan. Toisinajattelijoita on aina hiukan pelätty, joissakin maissa jopa eliminoitu (valitettavasti nykyäänkin). Hovinarrit (taiteensa kautta) ovat läpi historian pystyneet sanomaan asiat kuten ne ovat.
Mietitäänpä esimerkiksi työelämässä esimiestä, joka haluaa johtaa omalla tavallaan, koska ”näinhän meillä on aina asiat tehty”, kuuntelematta minkäänlaista palautetta tai ehdotuksia. Miten hyvin työntekijät voivat, jos heidän ehdotuksiaan ja kokemuksiaan ei kuunnella lainkaan? Miten tyytyväisiä asiakkaita voi tällaisella organisaatiolla olla? Miten hyvin voi yhteiskunta, jonka nuoret menettävät toivonsa tulevaisuuden suhteen ja oireilevat, kuka väkivaltaisesti, kuka hiljaa yksikseen masentumalla? Miten normaali määritellään….?
Taiteilija Kaija Juurikkala kertoi yhdessä kirjassaan eräästä työharjoittelijastaan, joka kävi haastavaa aikaa elämässään läpi ja kuvasi häntä näin: ”Ei se tyttö ollut kipeä, hän vain reagoi sairaaseen maailmaan. Maailma on sairas!” Kaijan ohjauksessa tyttö löysi merkityksen elämälleen. Kaija on muuten shamaanikoulutuksen käynyt, näin hän yhdessä kirjassaan kertoi.
Sielun tohtorien tarve ei ole vähentynyt
Tutkimuksessaan shamanismista Dennis ja Terence McKenna (1975) vahvistavat tämän päivän tarpeen ”sielun tohtoreille.” Vaikka tutkimus onkin jo kohta 50 vuotta vanha, ei ”sielun tohtorien” tarve ole ainakaan vähentynyt maailmassa! Taideterapeuttina, Bach -kukkaterapeuttina, NLP Master Practitionerina ja Reiki Masterina koen itse olevani juuri tässä työssä. En niinkään ulkopuolelta parantamassa, vaan avaamassa mahdollisuuksia nähdä ja kokea jotakin muuta, kuin mikä asiakkaalle on muodostunut ”normaaliksi.” Ja kun asiakas havaitsee ja kokee nämä mahdollisuudet olemassa olevina ja tosina ja mahdollisina myös hänelle itselleen, hän voi alkaa valita niitä. Ja voimaantua omista valinnoistaan käsin.
Taide ja luovuus ovat sielun ravintoa. Nykymaailmassa, kun materiaaliset arvot ovat edelleen kovasti arvostettuja, ihmisillä on noussut kaipuu johonkin ”korkeampaan,” aidompaan. Sielun ruokaan. Moni on tullut poikkeusaikana tietoiseksi musiikin ja muun taiteen arvosta elämässään. Moni on löytänyt myös luontoyhteyden uudelleen.
Opettaja ilmestyy kun oppilas on valmis
Opettaja/shamaani ilmestyy, kun sielu on valmis. Shamaani voi olla paitsi kirjaimellisesti jonkin alkuperäisheimon tietäjä-parantaja, myös runollinen tai kuvallinen symboli. Kun me samaistamme shamanistisen roolin yksinomaan vain kaukana olevana, ulkomaisena ja hankalasti luoksepäästävänä, me vieraannumme sisäisistä shamanistisista hahmoistamme.
Shamaanin voit nimittäin löytää myös itsestäsi. Tarina kertoo eurooppalaisesta miehestä, joka matkusti lounais-Amerikkaan löytääkseen ylistetyn shamaanin nimeltä Rolling Thunder (Jyrisevä Ukkonen) voidakseen opiskella hänen kanssaan. Kun mies vihdoin löysi hänet Nevadasta, Rolling Thunder sanoi hänelle: ”Minulla ei ole mitään opetettavaa sinulle. Löydät nämä asiat itsestäsi. Mene ja etsi.” Mies noudatti Rolling Thunderin neuvoa ja alkoi intensiivisesti etsiä itseään, kuten Herakleitos, Sokrates ja Pyhä Augustinus ennen häntä.
Löydä sisäinen shamaanisi
Arkkityyppisen shamaanin voit sinäkin löytää itsestäsi. Sisäinen shamaani on hahmo sielun sisällä, yksi sen monista puolista, joka osallistuu sen hyvinvointiin. Shamaanien kenttänä on aina ollut mielikuvitus. Kohtaamisia eläinten kanssa, erilaisten maailmojen avautuminen, unenkaltaiset lennot, ja monet muut shamanistiset teemat, esineet ja kokemukset ilmenevät rytmikkäässä rummutuksessa, liikkeessä, hyräilyssä ja kuvantekemisessä. Nämä kuvat ilmestyvät, kun sielu avautuu itselleen. Ei tarvitse olla tietoista yhteyttä ”shamanismiin”, koska nämä kuvat nousevat itsenäisesti, jälleen vahvistaen sielun vaistomaista itsestään huolehtimisen prosessia. Toki voimme oppia muista kulttuureista ja syventää shamanistista kokemustamme, mutta ensisijainen prosessi on aina sisäisen shamaanin herättäminen. Jälkiteollisessa lännessä me ylenkatsomme sitä tosiasiaa, että meillä edelleen on täydellinen pääsy synnynnäiseen sielun ja luonnon maailmaan.
Kun olemme kadottaneet sisäisen shamaanimme, olemme kadottaneet herkkyytemme sielullisiin hahmoihin tai kuviin, jotka ovat aina saatavilla tapoina elvyttää shamaanin kaikkialla läsnäoleva sitoutuminen sieluun. Shamanistiset kulttuurit ympäri maailmaa kuvaavat sairautta sielun kadottamisena. Shamaanin tehtävä on mennä etsimään siepattu tai eksynyt sielu ja tuoda se takaisin sairaalle ihmiselle. Sielu ei voi kadota kirjaimellisesti, koska se on aina läsnä kanssamme. Kuitenkin me kadotamme kontaktin sen liikkeisiin päivittäisessä elämässämme ja tämän suhteen menetys johtaa kehollisiin ja mielen sairauksiin, jäykkyyteen, intohimon poissaoloon ja luonnosta vieraantumiseen. Mielen pitää irrottaa kontrollista, jotta se voi kokea sitä, mitä se ei ole. Sielun katoaminen on tärkeää henkisen kasvun/ehetymisen työskentelylle, koska sen poissa oleminen herättää kaipauksen sen paluulle. Sielun kokemus on hetkellinen tietoisuuden tunne, eikä koskaan pysyvä tai kiinteä tila. Nykyajassa ulkoisten shamaanien tarve vähenee koko ajan entisestään, kun ihmisiltä itseltään kysytään tietoisuutta. Jos ei ole harjoitellut tietoista ajattelua lainkaan, nyt on syytä aloittaa. Myös fyysisten aistien antamaan tietoon keskittyminen auttaa alkaa havainnoimaan sitä maailmaa, joka ei ole suoraan silmin nähtävissä ja korvin kuultavissa, mutta joka on olemassa ja sisältää valtavasti asioita ja tietoa. Ekspressiivinen taideterapia omalta osaltaan on loistava työkalu tässä aisti-informaation havainnoinnissa, samoin mielikuvituksen ja alitajunnan antaman tiedon keräämisessä.
Jokaisessa ihmisessä piilee voimavaroja
Jokaisessa ihmisessä on piilossa olevia voimavaroja, jokainen ihminen tietää itse, mitä tarvitsee voidakseen paremmin. Siihen tietoon vain pitää päästä käsiksi, se ei aina ole arkijärjen ja loogisen ajattelun tason saavutettavissa. Tätä tekemällä saavutettavaa tietoa kutsutaan poieettiseksi tiedoksi. Luova, mielen kontrollista irti oleva tekeminen on tärkeä työkalu poieettisen tiedon saavuttamiseksi. Hyvin saman tyyppistä kuin shamaanien ”visual quest,” näkymatka, jossa käytiin toisissa tajunnan tiloissa hakemassa henkioppailta ja/tai toteemieläimiltä tietoa ja opastusta. Ekspressiivinen taideterapia perustuu juuri tämän poieettisen tiedon esiin tulemisen mahdollistamiseen ja mielikuvituksen voimaan. Samantyyppisen matkan mahdollistavat myös NLP ja EFT, onpa eräs asiakkaani Reiki -hoidossakin käynyt ”matkalla,” vaikka hänen fyysinen kehonsa hoitopöydällä makasikin. Meditaatio on myös hyvä keino opetella kuulemaan oman sielunsa opastusta.
Oletko sinä löytänyt sisäisen shamaanisi? Onko arjessasi aikaa vaalia yhteyttä sielusi, oman sisäisen viisautesi ääneen? Jos tunnet, että sisäinen shamaanisi voisi olla vahvempikin tai sinusta tuntuu, ettet lainkaan kuule tai tunnista ”sitä, joka tietää” itsessäsi voit esimerkiksi aloittaa Teksti virtaa -intuitiivisen kirjoittamisen kurssilla tutkimaan, millaista sisäistä puhetta sinussa liikkuu.
Syksyllä 2022 aloitan Löydä Sisäinen Shamaanisi -valmennuksen, jossa pureudumme sitten todella syvälle tämän sisäisen viisauden löytämiseen, kuuntelemiseen ja vahvistamiseen. Sitä odotellessa, tule mukaan Hiljentymisen Hetkiin, joissa teemme meditatiivisia harjoituksia. Kommentoi alle: mitä ajatuksia teksti herätti?
Lähdekirjallisuutta: Shaun McNiff: Art Heals – How Creativity Cures the Soul ja Art as Medicine – Creating a Therapy of the Imagination
Kaija Juurikkala: Sielu ei nuku
Rudolf Steiner: Henkisen Tiedon Tie