Neljä perusedellytystä hengentieteen oppilaalle

Me kaikki olemme varmaankin ainakin nimen kuulleet vetovoiman laista, esimerkiksi Salaisuus -kirjan tai elokuvan muodossa. Ja sen jälkeen onkin sitten ilmaantunut yhtä jos toista manifestaatio-opettajaa. Vetovoiman laki on toki vanha juttu, se löytyy kaikista aidoista esoteerisen tiedon teistä (useathan ovat näihin päiviin saakka olleet suullisen perimätiedon varassa), mutta useat ”new age” -opettajat opettavat vain sitä, miten voit vetää puoleesi tavaraa, rahaa, elämäsi rakkauden jne. mutta he eivät puhu mitään vetovoiman lakiin liittyvistä muista universumin laeista tai henkisen tiedon opiskelun periaatteista. Rudolf Steiner kertoo neljä perusedellytystä hengentieteen oppilaalle Henkisen tiedon tie -kirjassaan ja tässä jaan sinulle pienen katsauksen niihin.

Hartauden tunteen tuominen ajatuselämään

”Jokaisessa ihmisessä piilee kykyjä, joilla hän voi tulla tietoiseksi henkisestä maailmasta.” Näillä sanoilla alkaa Henkisen tiedon tie -kirja. Myöhemmin kirjassa on sitten harjoituksia ja keinoja, joilla näitä kykyjä voi kehittää. Yksi näistä keinoista on hartauden tunteen tuominen ajatuselämään.

Tunteen tuominen ajatuselämään, mitenkäs se on mahdollista? Kun ajattelet jotakin asiaa, se herättää sinussa tunteita. Ja kun tunnet jotakin, se herättää ajatuksia. Tunteiden voimakkuuksia voi myös säätää, tässä NLP on loistava apukeino.

Voit harjoitella hartauden tunteen tuomista esimerkiksi ajattelemalla jotakin paikkaa tai asiaa, joka saa sinut tuntemaan hartauden tunnetta. Minulle toimii esimerkiksi sellainen jokin henkeäsalpaavan kaunis luonnon paikka, ”luonnon temppeli,” tai sitten jokin kaunis kirkko, tutkiskele itsessäsi, mikä sinulle toimii. Kunnioitus, arvonanto, hartaus ja ihailu ovat sukua toisilleen ja valitettavan vähän meidän nyky-yhteiskuntamme antaa tilaa tällaisille tunteille, vaan kaikki on oltava nopeaa, tehokasta, helppoa ja sitä tulee joka puolelta… Kun tavoitat sellaisen muiston tai mielikuvan, joka nostattaa sinussa hartauden tunteen, voit antautua tunteen valtaan ja antaa sen voimistua.

Kunnioituksen tunne on sukua myös myötätunnolle, siihen on erinomainen harjoitus tutkia, miten kohtelemme muita ihmisiä, osaammeko arvostaa ja kunnioittaa toisia riippumatta heidän ulkonäöstään, mielipiteistään, jopa käytöksestään…? Kaikkea ei tietenkään pidä hyväksyä sinällään, mutta vaikka esimerkiksi jonkun toisen ihmisen toimintaa rajoitetaan, häntä voi silti kohdella kunnioittavasti.

Kun olet saavuttanut tämän hartaan kunnioituksen tunteen, voit siitä tilasta käsin lähteä ajattelemaan tai tekemään jotakin arkipäiväistä. Kokeile, miten vaatteiden viikkaus tai imurointi saa aivan erilaisen säväyksen, kun toteutat sen hartaan kunnioituksen tunnelmassa. Jos puhut jonkun kanssa, havaitse, miten äänensävysi muuttuu, miten vaikuttaa valitsemiisi sanoihin se, että toimit hartaan kunnioituksen tilasta käsin. 

Kiitollisuuden tunne on myös lähellä hartauden tunnetta. Voit muistella, tai kuvitella, oletko joskus ollut niin kiitollinen jostakin elämyksestä, asiasta tai ihmisestä, että olet melkein tuntenut pakahtuvasi.

Rikas sisäinen elämä

Rikkaan sisäisen elämän kehittäminen on toinen edellytys sille, että voimme saavuttaa ”tietoa korkeammista maailmoista,” kuten Henkisen tiedon tie on englanniksi nimetty. Ensin pitää opetella seurustelemaan omien tunteidensa ja ajatustensa kanssa, jos haluaa kehittää rikasta sisäistä maailmaa. Jos kävelet ulkona, uppoudutko kuuntelemaan jotakin kuulokkeista, vai havainnoitko ulkoista maailmaa? Jos menet metsään, kuuletko linnunlaulua? Erotatko eri lintujen äänet, vaikket niitä tunnistaisikaan? Näetkö, miten monta vihreän eri sävyä maisema antaa? Jos luet kirjan, käytkö hetkisen viipymässä jossakin toisessa todellisuudessa?

Steiner kirjoittaa: ”Joku tekee merimatkan ja tuskin huomaa olevansa merellä; toinen saattaa silloin tajuta luomisen salaisuuksia.” On hyvä opetella pysähtymään hetkeksi, jonkin ilmiön tai asian ääreen ja tutkia sitä tarkoin, aivan, kuin näkisi ja kokisi sen ensimmäistä kertaa, kuin lapsi, joka ihmettelee maailman ihmeitä. Tällöin oppii havaitsemaan ja näkemään, fyysisetkin aistihavainnot herkistyvät. Tällä tavalla ohittaa yhä vähemmän ja yhä vähemmän asioita itsestäänselvyyksinä, ja oppii havaitsemaan maailmaa, tulemaan tietoiseksi. Ekspressiivisessä taideterapiassa tämä ihmettelyn ja tutkiskelun elementti on voimakkaasti läsnä, oma kokemukseni ja asiakkaideni palautteet ovat kertoneet, että yhtäkkiä alkaa havaita maailmassa asioita, joita ei ole aiemmin pannut merkille, näkee värit ja muodot selkeämmin, alkaa nähdä aivan uudella tavalla.

Meditaatio

Meditaation tärkeyttä Steiner painottaa myös. On hyvä ottaa päivittäin hiljaisia hetkiä, jolloin ei tee mitään muuta. ”Hanki itsellesi sisäisen rauhan hetkiä, ja opi sellaisina hetkinä erottamaan olennainen epäolennaisesta,” sanoo Steiner. Etenkin nykyään, kun aistiärsykkeitä syötetään meille joka suunnasta, on hyvä opetella hiljentymään ja vain olemaan hiljaisuudessa, esimerkiksi käyden tietoisesti läpi päivän tapahtumia ja antaen niiden ilmaista jotakin sellaista, jonka tilanteessa läsnäollen ei ole mahdollista ilmentyä. Meditaatioita on monenlaisia, nähdäkseni Steiner kuitenkin ennenkaikkea tarkoittaa sitä, että omia ajatuksiaan ja tunteitaan on mahdollista opetella tietoisesti ohjaamaan. Se ei tarkoita toksista positiivisuutta, vaan rehellistä itsetutkiskelua ja tietoisuutta.

Itsensä tarkastelu vieraana

Itsensä tarkastelu vieraana on myös yksi neljästä perusedellytyksestä henkisessä kasvussa. Kun tarkastelet omaa toimintaasi (esimerkiksi illalla päivän jälkeen läpikäymällä päin tapahtumia) kuin ”katselisit” vieraan ihmisen toimia, voit havaita asioita, jotka eivät tule esiin arkipäivän keskellä. Jos vielä kehität itsessäsi voimaa olla arvostelematta ja vain neutraalisti tarkastella toimintaasi, ajatuksiasi ja tunteitasi, kuin ulkopuolinen, pääset aivan erilaisiin tiedon tasoihin käsiksi. 

Itse tilanteessa läsnä ollen on hyvin vaikeaa päästä tähän tarkkailun tilaan, etenkin, mitä suuremman tunnereaktion tilanne itsessä herättää. Sen sijaan jälkikäteen on helpompaa tarkastella tapahtumaa kuin näytelmän kohtausta näyttämöllä, itse tilanteesta ja tapahtumista ulkopuolisena katsojana. Tällöin tilanne voi antaa itsestään aivan erilaisia vaikutelmia, kuin mitä sen tapahtuessa ilmeni. Saatat tulla tietoiseksi jostakin omasta (jopa alitajuisesta) tarpeestasi tai tunne-elämän haavasta, joka vaikuttaa tapaasi reagoida. (Mm. tämän harjoituksen saat ohjattuna Itsetuntoa isommaksi -kurssilla!)

Opettaja tulee, kun oppilas on valmis

”Koputa, niin sinulle avataan,” taisi lukea jo Raamatussa. Tämä on yksi henkisen tiedon opiskelun periaatteista, jokaiselle, joka haluaa saada tietoa, sitä myös annetaan. Mutta tiedon saamiseksi pitää olla myös valmis sitä vastaanottamaan, sillä tietoa voidaan antaa vain sen verran ja sellaisella tasolla, kuin kukin on sitä valmis ja kyvykäs vastaanottamaan. Toisin sanoen: opettaja tulee, kun oppilas on valmis. Opettaja voi olla monenlaisessa muodossa, se voi olla valmentaja, lapsi, jokin tapahtuma tai tilanne, kirja…. Saat maailmasta/Universumista/henkioppailtasi/omalta sisäiseltä viisaudeltasi juuri niin paljon ohjausta/opastusta/vihjeitä, kuin olet itse kykenevä vastaanottamaan. Ja harjoitus tekee mestarin, ja mestaritkin harjoittelevat jatkuvasti tässä lajissa, valmiiksi ei tule koskaan ihminen kehityksessään.

Kiitos, kun jaat eteenpäin!

Mitä mieltä olet? Kommentoi, niin jutellaan lisää!