Luota prosessiin – millainen on luova prosessi?

Luomisen prosessi ei aina ole helppo. Joskus se voi olla pitkä, joskus se voi olla intensiivinen myrsky, joka nousee nopeasti ja laantuu sitten yhtä nopeasti täytettyään tarkoituksensa. Luova prosessi on virtaava ja soljuva, vaikka siinä joskus voikin olla taukoja, hiljaisuutta. Joskus pitkiäkin aikoja. Joskus kirjoitus tai sävellys jää pöytälaatikkoon tai taulu ateljeen taaimmaiseen nurkkaan ”keskeneräisenä.” Lainausmerkeissä siksi, että mikä on valmis? Kuka sen määrittelee? Keskeneräisiä sinfonioita on esitetty säveltäjän ne hylättyä. Luova prosessi voi olla todella vaativa, niin henkisesti, kuin fyysisesti. Moni taiteilija on jonkin upen teoksensa valmistumisen jälkeen todennut, että ”minulla ei ole enää mitään annettavaa, tämän parempaan en pysty.” Ja tekeminen on jäänyt. Kunnes se on sitten alkanut uudestaan uuden luomisen aallon alkaessa nousta.

Mikä se on?

Jokin luomisen prosessissa on mukana, joka ei ole ihan helposti määriteltävissä. Mikä on se, joka saa taidemaalarin tarttumaan yhä uudelleen siveltimeen ja luomaan kankaalle vaikutelmia, kuvauksia, maisemia? Mikä saa säveltäjän palaamaan nuottiviivaston ääreen ja asettelemaan mustia pisteitä ja viivoja järjestykseen? Mikä saa tanssijan kehon liikkumaan ja ilmaisemaan jotakin, vaikka ei edes äänimaisemaa olisi taustalla? Ekspressiivisessä taideterapiassa se määritellään niinkin tyhjentävästi, kuin englannin kielen sanalla ”it,”, se. Se jokin, jota ei ole tarvettakaan määritellä enempää. Mutta se on tai ainakin voi olla läsnä siinä tapahtumassa, jossa taiteilija antautuu materiaalinsa vietäväksi, toimii ikäänkuin välineenä. ”It” ei aina tule läsnäolevaksi, eikä siihen voi pyrkiä, tai ainakin hyvin harvoin se ilmentyy sitä tavoittelemalla. ”It” saa aikaan sen, että jotakin siitä maailmasta, jota fyysisellä tasolla emme pysty havaitsemaan arkitietoisuudessa, tulee näkyväksi, kuultavaksi, aistittavaksi meille tähän fyysiseen maailmaan. ”It” avaa mahdollisuuksia, joita emme tienneet olevan olemassakaan, ennenkuin antaudumme luovan virran vietäväksi.

Mutta enhän minä ole taiteilija…

Emme me kaikki ole taiteilijoita, ainakaan ammatiksemme. Taiteen tekeminen voi olla monenlaista: tunnen parikin ruokataiteilijaa. Ruoanlaitto on heille luova suoritus, joka tapahtuu hetkessä ja tarkasti tunnustellen, mitään mittoja ei tarvitse käyttää, kun ainesten oikea balanssi on ns. sormenpäissä ja kielenpäässä, maistamalla selviää, mitä tarvitaan lisää, mikä ei sovi joukkoon lisättäväksi. Kumpikin näistä ruokataiteilijoista on myös erittäin tarkka lopputuleman esteettisestä puolesta, ruoka katetaan kauniisti, usein mestari itse jopa annostelee, jotta annos näyttää kauniilta.

Siivouskin voi olla luovaa ja jopa taiteellinen suoritus. Mikään ei estä pistämästä imuroinnin taustalle musiikkia, joka nostattaa tunnelman kattoon ja pistää tanssijalan vipattamaan. Taiteen tekemisen ilo kuuluu kaikille, taitotasosta riippumatta!

Luota prosessiin – Trust The Process

Se, mikä taiteellisen prosessin täyttymisessä on olennaista, on luottamus prosessiin. Luota siihen, että luova prosessi kantaa. Luova prosessi ei seuraa rationaalisen mielen asettamia suuntaviivoja, vaan luovuuden virta kulkee vapaasti, kuin tutkimusmatkailija, jos sen tielle ei asetu esteeksi. Vaikka välillä tulisi pysähtymisen hetkiä, ns. ”tyhjää,” luovuus vaatii välillä näitäkin hetkiä. Luota siihen, että pysähtyminen ei ole tyhjää, se on ajoittain erittäin tarpeellista. Jotakin hautuu, kypsyy, tekeentyy, kun näyttää siltä, ettei mitään tapahdu. Luova prosessi johdattaa tekijäänsä, kun antaudut sille.
Trust The Process on amerikkalaisen Shaun McNiffin kirjoittama kirja. Hän avaa siinä kauniisti luovuuden merkitystä ja sitä, miten luovuutta voi tuoda arkielämään, ihan jokainen. Kirjoitan lähitulevaisuudessa tarkemman katsauksen kirjaan, sitä odotellessa: Luota prosessiin! Tutki, ja kommentoi alle, missä itse voisit antautua luovalle prosessille?

Kiitos, kun jaat eteenpäin!

Mitä mieltä olet? Kommentoi, niin jutellaan lisää!

%d bloggaajaa tykkää tästä: